Suomen 99. Itsenäisyyspäivä valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä, pakkasta oli liki 10 astetta, joka on tähän mennessä vuotta sieltä korkeimmasta päästä.
Päätimme lähteä Nuuksioon kiertämään Klassarinkierroksen (retken lähtöpiste Valklammentie, Vihti). Kierros on n.4 km mittainen. Nuuksion muut vastaavat lyhyemmät reitit, esim Haukankierros 4 km, tuppaa olemaan vapaapäivinä usein todella ruuhkainen ja saa kulkea peräkanaa jonossa polulla. Tämä ei välttämättä ole se kokemus jota lähden kansallispuistosta etsimään. Samasta osoitteesta (Haukkalampi, Espoo) lähtevä Korpinkierroksen 8 km lenkki taas on kiva kun pääsee polun alkuruuhkista eroon (polku on alkupäästä yhteinen Haukankierroksen kanssa, mutta erkanevat sitten toisistaan), mutta pienen flunssan ja pakkasen tuoma yhdistelmä ei nyt tällä kertaa innostanut tähän suoritukseen.
Klassarinkierros löytyy tosiaan Espoon sijaan Vihdin länsiosasta.Noin neljän kilometrin mittainen reitti kiertää Kurjolammen ympäri. Eväitä voi poiketa syömään reitin varrella sijaitsevan Saarilammen tulipaikalle. Maastoltaan Klassarinkierros on suht helppo ja reittimerkintänä on vaalean violetti salmiakkiruutu puiden kyljessä.
Lähdettiin Valklammen parkkipaikalta suoraan suunnistamaan reitille opasteiden mukaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi kiertää reitti toiseen suuntaan, eli lähteä tallustelemaan sitä tietä takaisinpäin jota pitkin juuri ajelimme paikalle ja sieltä etsiä reittiopasteet eli kiertää reitti ns. väärinpäin. Näin kävelyä olisi tullut n.3 km ennen taukopaikkaa ja vähän päälle kilometri sitten loppureissua, koska nyt tuntui että taukopaikka tuli vähän liiankin äkkiä. Tosin ilma oli tällä kertaa pakkasesta niin kirpsakka ettei kuuma kaakao tehnyt yhtään huonoa siinäkään kohtaan. Mutta ensi kertaa ajatellen täytyy muistaa tämä asia.
Ilma oli tosiaan kylmä, mutta aurinkoinen. Polut olivat osittain jäässä, mutta kuitenkin siten että koko matka oli suht helppokulkuista. Reitillä oli paljon pitkospuita joita pitkin pääsi kulkemaan helposti. Reitti kiemurteli ensin vihreässä metsässä ja johti sitten lammen reunaa seuraamaan. Kurjolampi näkyi olevan jo paikkapaikoin paksussa jäässäkin ja näkyi siellä jo luistimien jälkiäkin, itse en kyllä olis vielä tässä kohtaa olisi uskaltanut jäälle luikkailemaan. Uimahullu koiramme oli ihmeissään kun ei päässytkään uimaan ja kipitti rannan jäätä edestakaisin ihmeissään.
Onneksi tätä järkytystä päästiin pian helpottamaan tulentekopaikalle, jossa ystävällinen retkieväitään syövä kanssaihminen tarjosi tälle pettyneelle vesipedolle nakin :D
Nakin ja kaakaoiden jälkeen matka jatkui. Loppumatkasta oli hieman enemmän nousujakin ja maasto muuttui hetkittäin kallioisemmaksi tuoden mieleen Sipoonkorven kansallispuiston maaston. Mutta kaikkinensa reitti oli kyllä huomattavasti tasaisempi ja helppokulkuisempi kuin Sipoonkorven (joka ei kyllä huono sekään). Näin talvella helpotti kuitenkin kulkemista kun ei tarvinnut kovin paljoa laskeutua tai nousta liukkaita mäkiä.
Reitti sopii mielestäni todella hyvin nimenomaan talvireippailuun. Keväällä ja syksyllä ehkä vähän turhan lyhyt, mutta nyt oikein toimiva. Lisäksi kun aurinko laskee jo näin joulukuussa kolmen jälkeen niin pidemmille retkille tulee ehdottomasti lähteä aikasemmin ja varata aikaa jotta kerkiää rauhassa kävelemään. Reitin pituudeksi määräytyi lopulta 4,7 km ja aikaa kului kaksi tuntia. Olimme pelipaikoilla yhdeltä eli kerkisimme juuri rauhassa kiertämään ennen pimeäntuloa.
Reitti on kyllä tosi hyvä kun haluaa Nuuksioon, mutta haluaa välttää pahimmat ruuhkareitit. Tulentekopaikalla oli muutama ihminen ja vastaan tuli pari eli tosi rauhassa sai käyskennellä. Peukku tälle reitille!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti